Mä en tiiä miten mul menee. Tekisi mieli itkeä, huutaa, nauraa ja kiljua, mutten silti tunnista omaa oloani.
Vaikka täällä leireillä onkin ystäviä kanssani ohjaajina ja on ollut mukavaa aikaa, en osaa elää niissä hetkissä. Sisällä on musta-aukko, tyhjä ja imee kaiken sisälleen, kun taas ulkokuori nauraa ja pitää hauskaa.
Black outteja tulee yhä useammin ja pää lyö muutenkin tyhjää. En tiedä miten olisin.
Työnnän taas ihmisiä pois. Anteeksi siitä. En sitä haluaisi, mutten vain saa pidettyä kehenkään yhteyttä. Takaraivossa ajatukset käskevät unohtamaan kaiken vanhan ja juoksemaan kauas pois. Sitä haluaisinkin..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti