Leirielämää

Vaikka oon leirillä töissä, ei olo ole helpottanut kuin hetkittäin. Välillä olo on kevyt, mutta tyhjä. Silloin pystyn nauramaan jotenkin ja esittämään helpommin vahvaa. Välillä, niin kuin nyt, asiat eivät ole läheskään niin hyvin. Käytiin parin ohjaajien kanssa kaupassa, eikä ajaminen mennyt ollenkaan nappiin. Kaikki mahdollinen meni pieleen, mutta se ei ollut kiinni autosta, vaan minusta. (Tiedän monen nyt ajattelevan ettei minulle olisi pitänyt koskaan myöntää ajolupaa.. jopa omasta mielestä). Se laukaisi sen, että viikonlopun tapahtumat jotka olin onnistunut sysäämään mielestäni pois, eivät suostu lähtemään. Vaikka yritän miten, eivät muistot epäonnistumisestani lähde pois. Ruoskin niillä itseäni yhä uudestaan ja uudestaan. En anna itselleni armoa..

Sunnuntaina sain viestin äidiltä, että voin tulla hakemaan tavarani. En ole miettinyt sitä sen enempää, mutta nyt en saa sitä mielestäni ollenkaan. Kaikki vihaavat minua.. Veikkaisin, että jos en olisi täällä leirillä, voisin tehdä oikeasti jotain peruuttamatonta.