Paska päätös

Vihaan päättäreitä. Vihaan saada todistuksia. Vihaan sitä ilmettä jok äidillä on kun se näkee vuosi vuodelta paskempia todistuksia. Ja sitä saarnaa.

Tiesin että tästä tulee paskin todistus koskaan.. Tältä lukuvuodelta kaksi 4 ja viisi K merkintää.. Nelosia ekalta vuodelta jo kaksi. Muuten skaala nelosista ysiin. Keskiarvo 7,7.
Yritin viivytellä todistuksen kanssa. Vetosin nukkumaanmenoon. Tiesin kuitenkin, että äiti meni wilmasta katsomaan.. En tiedä luuliko äiti etten kuullut mitä hän sanoi, mutta kuulin kaiken, tai ainakin melkein. Yritin peittää korvani. Saan kuulla huomenna kunniani. En halua huomisen tulevan..
Tiedän etten osaa puolustautua. Tai no, mitä puolustauduttavaa on.. olen täysi paska.
Itkin todistustani varmaan kolme tuntia koulussa, kaverit yrittivät lohduttaa. Ja nyt ainakin tunnin sängyssä. En halua kuula äidin sanoja.

Sydän lyö tuhatta ja sataa. On tukalan kuuma. Hengitys kulkee jotenkin. Haluan pois..

Nyt seison reunalla, mä olen valmiina

Ihmiset nauraa ja oottaa kesää.
Sitä kun aurinko paistaa ja vesi on lämmintä. Linnut laulaa ja ei ole koulua.
Itse näen tulevan viikon mustana aukkona. Kaksi koetta, inssi, retkipäivä ja sitten todistus.. en halua näyttää kuinka kursseja jäänyt suorittamatta, kuinka numerot laskenut. Pelkään..
En ole selvinnyt koeviikosta kunnialla, en lähimainkaan. En ole lukenut, kurssitöitä tekemättä, kursseja kesken (joudun käymään ensivuonna uudestaan) jne. Olen epäonnistunut totaallisesti.

Pitäisi lukea Taikatalvi, joka piti olla luettuna huomiseksi. Onneksi vain 100 sivua. Kyllä mä vielä ehdin jos en nukahda. Väsyttää niin paljon. Haluaisin vain nukkua.

Pitäisi vastata viesteihin. Osa on kavereilta, osa tärkeitä asioita koskevia. En jotenkin pysty. Luen viestit, meinaan vastata mutten saa mitään aikaiseksi -> jätän asian myöhemmäksi = unohdan kokonaan ja sitten kun muistan, yritän uudestaan mutten saa taaskaan mitään aikaiseksi. Noidan kehä valmis.

Asiat on helpompi lakaista nurkkaan, yrittää olla miettimättä niitä.

Syömiset menneet taas päin helvettiä. Aivot tuntuvat käyvän vain tyhjäkäyntiä. Teen siis asioita vaikka aivot nukkuvat. Se on erittäin outo tunne. Kuin joku muu liikuttaisi kehoani.

Yritän jaksaa, olla vahva. Se vain välillä on niin hemmetin vaikeeta..

22.5.2015

Aamusta se lähtee. Mä meikkaan ittelleni maskin, vaatteet toimii kulisseina. Mun pitää näyttää että pärjään. Peittää väsyneet silmät.
Aamulla herään ja toivon iltaa jolloin voin taas nukahtaa.
Mä pysyn kotona koulun jälkeen, muut pärjää ilman mua. Onhan ne suunnitellutkin taas kaikkea. Ilman mua.
En saa romahtaa. En saa.. En saa..
Mä puren huulta ja estän kyynelten kipumisen silmäkulmiin. Vedän henkeä ja nostan katseeni. Peilikuva tuijottaa. Olenko se minä? Se ei tunnu todelliselta. Mikään ei ole tuntunut hetkeen. Auringon paiste ei tunnu mukavalta, eikä valo piristävältä. Kesäinen auringon valo ei tunnu kirkkaalta, päin vastoin. Se tuntuu jotenkin harmaalta tai unelta.
En saa asioista kiinni. Ne lipuvat sormien lomista. Vaikka yritän juosta niiden perään, ne lipuvat yhä kauemmaksi mitä kovempaa yritän. Pyörin ympyrää.
Ja kun ilta saapuu, pesen maskin pois ja riisun kulissit. Suljen silmät ja uppoudun pimeyteen.

Se syö mut sisältä

Kuinka kauan kestää ennen kuin romahtaa? Kuinka pitkään jaksaa esittää? Kuinka kauan voi toimia kuin robotti?

Koeviikko. Tänään olisi pitänyt palauttaa äikän etätyöt. En pystynyt. Tarkoitus oli tehdä ne ja palauttaa koulun jälkeen. En pystynyt. Silmiä kirveli väsymyksestä, aivot toimivat kuin hidastetussa elokuvassa. Kaikki tuntuu oudolta. Arvatkaa olenko siis harjoitellut huomiseen matikan kokeeseen? Integraalilaskentaa. Hyvä jos osaan edes perusasiat. Kaikki tuntuu heprealta. En saa mistään otetta. Tiedän etten tule pääsemään tätä kurssia läpi, tiedän että tehtävien palauttamatta jättäminen huonontaa reippaasti äikän numeroa. En vain jaksa välittää.

Virallisesti täysi-ikäinen

Haluun kadota.
Muuttua pienen pieneksi.
Sulautua ympätistöön, kuihtua pois näkyvistä.
Haihtua kuin tuhka tuuleen, hypätä tuulen selkään.
Uppoa aaltoihin.
Haluan vain lakata olemasta..

Yötreeniä

Loma mennyt ahmiessa. Monta kertaa on tehnyt mieli oksentaa kaikki ulos, mutta mahdollisuutta ei ole ollut. Piti siis lisätä liikunnan määrää.
Tänään:
Noin..
300 vatsaa
200 selkää
200 reittä
30 punnerrusta
3 leukaa (ennen saanut vain yhden päivässä!!)

Tein puolet aikaisemmin päivällä ja puolet nyt illalla. Olen ihan suhteellisen tyytyväinen, vaikkakin ruuan laadussa ja määrässä olisi paljon parannettavaa. Nyt kuitenkin kesä tulossa, joten voin pikkuhiljaa vähentää lihan ja lisukkeiden määrää ja yrittää peittää lautasen ennemmin salaatilla.

I don't know what I feel

Tunnin olen maannut sängyssä ja itkenyt. En edes tiedä miksi. En saa nukuttua. Hereillä ollessa keho kuluttaa enemmän kaloreita (varsinkin jos liikkuu)kuin maatessaan paikoillaan.. Istun/makaan siis sängyllä ja yritän jotenkin kuluttaa niitä satoja kaloreita jotka olen tänään pistänyt kurkustani alas. Pian lihaskuntoa, kunhan saan kyyneleet kuriin.

Olen jutellut kahden kaverin kanssa tänään. Toinen jouui ambulanssilla sairaalaan. Pääsi kyllä kotiin. Toisen kanssa en ole jutellut vähään aikaan. Molemmat kysyivät miten päivä mennyt. Päässä myllersi miljoona asiaa. Asioita joita en saanut sanoiksi, lauseiksi. Vaikka miten yritin, en voinut laskea kulissejani. Olen ollut aina se vahva joka kyllä pärjää, niin olen tänäänkin. En saa romahtaa vaikka mikä olisi. En saa..

Kävin eilen vaa'alla, se näytti 300 gramman pudotusta! Tiedän, että tämän (tai oikeastaan eilisen..) päivän jälkeen se näyttäisi +3 kg. Katsotaan josko pääsisin ja uskaltaisin punnita itseni taas tänään.